sanot ne ihanat sanat jotka sanoit monta kertaa mulle, ja kuiskasit korvaani "älä unohda mua!!" suljin silmäni haistoin ilmaa ja tuoksusi tulvi nenääni. olit oikeasti siinä. avasin silmäni ja otit mua kädestä kiinni. veit mua eteenpäin kuten aina. veit mua kauemmas kodin turvasta. ja suljin silmäni uudestaan koska suhun luotin. pian pysähdyit, päästit irti ja silmät avasin. auringon laskun näin edessäin, korvaani kuiskasit; "oot yhtä kaunis kuin auringon lasku tuo" pyörähdin ympäri mut kadonnut olit. olit poissa. kuten aamulla. vilkaisin puun juurelle, siellä punaisen ruusun näin ja kirjekuoren punaisen. avasin kuoren ja kyyneleet tulvi silmistäin. et tuu enää takas sydämmes vei joku toinen. en enää pidätellä voinut kaaduin maahan ja itkin. en voinut muuta. ruusu ihana tuoksui ja kirje kuori tuoksui sinulta. nousin ylös ja kävelin kotiin, yksin itkien. ruusus kädessäin. ruusun laitoin maljakkoon ja kirjeen sen viereen. sänkyyn lämpöiseen möngin. unta näin 5 pojasta, sinusta ja naisesta. 10 vuden päästä aikuisena näin sut taas jonkun tuntemattoman naisenkaa ja teillä 5 poikaa. 1. sokea 2. kuuro 3. rampa 4. puhekyvytön ja 5. halvaantunut. te hymyilitte onnesta. kävelitte ohitseni. et edes tervehtinyt. ja unohdin sut tai ainakin yritin. kotiin päästyäni  pöydällä se sama ruusu tuli punaisena, saman näköisenä kuin monta vuotta sitten annoit sen ja kirje vieressä. otin kirjeen ja revin sen. nauhan poltin ja pian myös ruusu kuihtui pois. otin kirjeen silput ja luin viimeisen rivin jonka olit kirjoittanut ja minä surustani unohtanut lukea;" tämä ruusu on onneni ja tämä kirje ruusun elämä, valo ja väri." itkin sitten taas parin vuoden päästä näin hautajaiset, sinut siellä ja 5 poikaasi. parin kk päästä 2. hutajaiset ja taas 3. hautajaiset. pian näin sut yksinäs kadulla. istuin vierelles ja sä hymyilit. "mitä kaunokainen ihana? elämä täydellinen, hyvä koti ja perhe iloinen. mitä tahdot? kysyit iloisesti hymyillen.

JATKUUU...