mulla on ikävä erästä tiettyä henkilöä. nimittäin jjtä. maailman parasta ja reiluinta tyyppiä/jätkää.sillä oli uus tyttö mut mä rakastan sitä silti. aina kun puhun senkaa (mesessä tai) face bookissa rauhoitun tai sitte hermostun (tai alan kiljua)  ja sydämmeni hakkaa kovaa.. yhä vain kovempaa ja kovempaa.. iltaisin ajattelen tyyppiä ja sitä mitä oisimme voineet kokea yhdessä ja alan itkeä jos muistan jonkun ihanan muiston :( se on surullista, mutta pakko on elää eteenpäin ja jatkaa elämää vaikka ilman sitä jota rakastaa. jokainen elää vain kerran, eikä sitä koskaan tiedä vaikka joskus kauniina päivänä kouluun menossa tai kotiin tulossa linkki ajaakin harhaan, sattuu kolari ja kuolen. mutta elämässä on myös ihana puoli ja ihania asioita:

ihanaa tanssi musaa, ihania ja rakastavia ihmisiä, ystäviä ja maailma jossa voi olla oma itsensä eikä tarvitse esittää jota kuta muuta. se maailma joka on täynnä ihmisiä jotka kunnioittavat mua on mun suku ja mun haaveet..

maailma on pullollaan erillaisia ihmisiä  niitä joita rakastamme ja niitä joita vihaamme. jotkut tuntemani ihmiset elävät täysillä tai yrittävät elää. monikaan tuntemani henkilö ei nauti hetkistä joita kokee ja elää, sen esim. huomaa lenkillä:kaikki muut kävelevät nopeasti ja minä jään jälkeen, koska en pidä kiirettä vaan nautin. edellä olevat pysähtyy odottamaan ja kun tulen heidän luokseen, he vain jatkavat ja sanovat minua hitaaksi. minä vain nautin elämästä ja ajattelen/haaveilen. mietin jopa tulevaisuutta, että tuleeko siitä mitään tai että palaisimmekohan tyypin kaa yhteen, paitsi että entä jos me olemmekin joskus parhaat kaverit ja teemme vaikka mitä, se olisi ihanaa. haluaisin että elämäni olisi ees joskus ihanaa ja täydellistä, saisin 10 kokeista ja myöhästelisin tunneilta eikä kukaan sanoisi mitään siitä ja nauraisin omille mokille ettei tarviitse pelätä että aletaan nauraa ja puhumaan paskaa. koska minä elän ainakin vain kerran, en tiedä muista, mutta näin se vaan on..

en voi sille mitään että hermostun helposti mutta on minulla se hyvä juttu tapahtunut että osaan jo hillitä raivoani niin hyvin että jos joku tekee minulle jotain (esim ravistaa tuolia) lasken kuinka monta keraa häntekee sen ja jos hän tekee yli3x kerron jollekkin aikuiselle.. mutta sanon vain sellaisista ihmisistä jotka tekivät jotain enkä niistä jotka katsoivat vierestä koska eivät he minulle ole tehneet mitään :) hyvää yötä kaikki

minulla on sentään koira johon luottaa koska se ei lavertele yksityis asioita muille. :) ja olen iloinen siitä..